Käsipallon miesten SM-liigassa leikki muuttuu todeksi ylihuomenna (16.3.) keskiviikkona. Silloin alkavat pudotuspelit puolivälierillä. Niissä kohtaavat siuntiolainen Sjundeå IF ja turkulainen Åbo IFK sekä Vantaan Atlas ja Karjaan BK-46.
Puolivälierät pelataan paras viidestä –menetelmällä. Kolme ottelua voittanut selviytyy välieriin. Runkosarjan kaksi parasta, Riihimäen Cocks ja Kauniaisten HC West selviytyivät jo aikaisemmin suoraan välieriin.
Minä seuraan käsipalloa työkseni Länsi-Uusimaan -lehden urheilutoimittajana. Pyrin käyttäytymään puolueettomasti sekä kentän laidalla että tietokoneen ääressä, mutta toivon silti, että länsiuusmaalaiset joukkueet menestyvät paremmin kuin muut.
Siuntio jyrää ÅIFK:n yli välieriin HC Westiä vastaan. Veikkaan, että SIF voittaa myös välierissä Westin ja loppuotteluissa Cocksin. Suomen mestaruutta juhlitaan Siuntion torilla.
Valitettavasti loukkaantumisten runteleman Karjaan tie katkeaa, kun vastaan tulee nousukuntoinen Atlas. Sitä eivät estä edes ikuinen optimismi eivätkä Karjaan Sisu-areenan katossa roikkuvat kymmenet mestaruusviirit.
ÅIFK tekee jymy-yllätyksen, jos voittaa SIFin puolivälierissä. Siuntio on otteluparissa ylivoimainen suosikki. Noin 5000 asukkaan Siuntio pöllyttää 170 000 asukkaan Turun. Joukkueet ovat kohdanneet tällä kaudella neljästi, ja SIF on voittanut kolme kertaa. Ensimmäinen tappio Turussa oli työtapaturma. Siuntiolaiset harjoittelivat vielä yhteispeliä uudistuneella joukkueella.
Siuntio pelannee pudotuspeleissä lähes koko ajan, ainakin tilanteen ollessa tiukan, ykköskuusikollaan: Marcus Sjöstedt, Ravo Voosalu, Patrik Grönberg, Miro Koljonen, Johan Skogberg ja Jaan Kauge.
Maalivahteina torjunevat vuorotellen Stefan Thilman ja Petter Forsström. He ovat parhaimmillaan loistavia, mutta heille sattuu myös huonoja päiviä. Sanotaan, että maalivahti on puoli joukkuetta. Maalivahdit ovat merkittävässä roolissa varsinkin pudotuspeleissä. Siuntiolla on kolmantena maalivahtina nuori Rony Léven, joka myös esitti runkosarjassa kymmeniä loistotorjuntoja.
Avauskuusikosta ainakaan Sjöstedt, Voosalu ja Grönberg eivät ole vielä tällä kaudella näyttäneet parasta osaamistaan. Toivottavasti ei kukaan muukaan. Vasenkätinen kaukoheittäjä Grönberg kävi juhannuksena olkapääleikkauksessa. Hän on kuntoutunut nopeasti ja on vastustajan kannalta vaarallinen mies pudotuspeleissä.
Vaihtopenkillä, kuin häkkiin teljetyt eläimet, peliaikaa odottavat nuoret, nopeat ja nälkäiset hurjapäät: Joni Jukola, Jonas Karlsson, Tony Arvekari, Stig Thilman, Antti Tahvanainen, Christopher Rönnberg ja Gustav Svanbäck.
Parhaassa iässä oleva SIFin oma kasvatti, kolmekymppinen Roy Nyman, on suurten otteluiden ratkaisija. Hän on ollut viime aikoina jalkavammojen takia vaisulla pelipäällä, mutta kuntoutuu juuri sopivasti pudotuspeleihin. Nyman ei pelkää ketään eikä mitään, vaan syöksyy vaikka pää edellä vastustajan muurin läpi maalipaikkaan.
Varsinainen jokerikortti on uransa jo neljä kertaa lopettanut 43-vuotias Harry Wikström. Hän on parhaimmillaan keskuspuolustajana painiessaan vastustajan hyökkääjien kanssa. Wikström paranee kuin viini vanhetessaan. Ei haittaa, vaikka konkari on lyönyt päänsä pahasti monta kertaa vastustajan päähän tai lattiaan.
Viime keväänä neljänneksi jäänyt SIF on vahvistunut viime kaudesta. Varsinkin virolaiset Voosalu ja Kauge ovat olleet kultakimpaleita. Takamies Voosalulla on varmasti SM-liigan lujin heitto. Tolpat ja pallot ovat olleet hätää kärsimässä runkosarjan otteluissa.
Voosalu mursi kuukausi sitten vasemman kätensä, joka ei kuitenkaan onneksi ole hänen heittokätensä. Voosalu on pelikunnossa heti ensimmäisessä puolivälierässä keskiviikkona Siuntiossa.
Kaksimetrinen ja satakiloinen Kauge on keskushyökkääjänä kuuden metrin viivalla erittäin hankala pideltävä. Hän oli runkosarjassa SIFin paras maalintekijä.
Siuntion hyökkäyspelissä ongelmana on ollut hitaus. Joukkueen on kyettävä käyttämään paremmin hyväkseen Miro Koljosen ja Johan Skogbergin nopeutta muuten kunniankukko ei lauleskele välierässä Westiä vastaan, ja pronssiottelu kutsuu.
SIFin hyökkäyspelin kapellimestarina toimii, vuoden 2005 Suomen paras käsipalloilija, 35-vuotias Marcus Sjöstedt. Hän oli välillä pari vuotta poissa kentiltä olkapäävamman takia. Takamies Sjöstedt ei uskalla vieläkään heittää täysillä, vaikka leikkauksesta on kulunut kaksi vuotta.
Sjöstedt on kertonut, että olkapää on kunnossa, mutta hän kuitenkin varoo kättään alitajuntaisesti. Sjöstedtin heitot ovat olleet tällä kaudella huippuvuosiin verrattuna kuin hidastetusta filmistä repäistyjä. Mies ei ole juurikaan uskaltanut koukistaa kättään.
Vastustajien ei kuitenkaan kannata naureskella näille, välillä kieltämättä koomisilta näyttäviltä, käsi suorana –heitoille. Pallon vauhdin ei tarvitse aina olla kova. Maaleja syntyy löysilläkin heitoilla, kun tarkkuus on kohdallaan.
Siuntio saattaa kompastua juuri Sjöstedtiin. Joukkueella ei ole hätää, jos Sjöstedt keskittyy antamaan maaliin johtavia syöttöjä joukkuekavereilleen. Runkosarjassa on nähty monta kertaa Sjöstedtin lähtevän vanhasta muistista täysvauhtiseen hyppyheittoon. Hän on kuitenkin useimmiten pysäyttänyt heittonsa, koska on todennäköisesti viime hetkellä muistanut, että ei uskallakaan heittää täysillä.
Sjöstedt on parhaimmillaan muuttanut heittonsa nerokkaaksi syötöksi, mutta monesti hyökkäys on päättynyt nolosti askelvirheeseen ja pallon menetykseen vastustajalle. Saattaa olla, että Sjöstedt on taktikoinut koko kauden ja säästellyt tykkiään jymäyttääkseen vastustajat mitalipeleissä. Luulen kuitenkin, että hän ei olisi malttanut toimia niin kylmäpäisesti.
Myös Joni Jukola on pelannut hyvin SIFin pelinrakentajana, välillä jopa paremmin kuin Sjöstedt. Jukolan vahvuus on se, että hänen heittonsa on paremmassa iskussa kuin Sjöstedtin. Uskon kuitenkin, että Sjöstedt pelaa pudotuspeleissä SIFin pelinrakentajana ainakin 80 prosenttia ajasta. Kokemus ratkaisee, eikä Sjöstedtin peliälyä ja oveluutta pysty kukaan korvaamaan.
Siuntion yksi vahvuus on hyvä valmentaja. Vuonna 2005 SIFin mestariksi luotsannut Kaj Kekki palasi kahden välivuoden jälkeen joukkueen käskijäksi. Sjöstedt toimi syyskauden pelaaja-valmentajana, mutta nyt hän saa keskittyä täysillä pelaamiseen.
Kekki on vaativa valmentaja ja oivallinen taktikko. Hänen mukaansa joukkueen ainoa tavoite on Suomen mestaruus. Kekki on tosin epäillyt viime aikoina lehtihaastatteluissa, onko pelaajien tavoite yhtä kova.
Kekki on helppo haastateltava. Hän esittää mielipiteensä rohkeasti ja rehvakkaasti mutta myös välillä huumorintajuisesti. Kerran hän veisteli huonosti sujuneen ottelun jälkeen: ”Kuuluttaja oli paras pelaajamme.”
Kekki ei ole ollut viime aikoina tyytyväinen joukkueensa esityksiin, vaikka voittoja on tullut enemmän kuin tappioita. Uskon, että Siuntion pelaajienkin tavoitteena on SM-kulta. Pelaajat syttyvät, kun tosipelit alkavat, eikä merkityksettömiä otteluita enää ole.
Seuraa myös: http://www.finnhandball.net/Jyrki Repola
